Tänään oli niin mainiot treenit, että pakko on niistä muutama sana kirjoittaa.

Ensteks B. Ollaan alettu treenaamaan noutoja. Uljas on nyt nähnyt kapulan kaiken kaikkiaan kolme kertaa ja se alkaa olemaan jyvällä asiasta. Ollaan treenattu liikettä takaperin, eli loppuasentoa ja luovutusta. Kokeeksi heitin kapulan ja käskin tuomaan, lopputulemana mulla oli kiltisti kapula suussa istuva rotopoika siinä edessä. On se mainio veikko! Ihan on toista maata opettaa tuommoista koiraa johon joku oppi tarttuu, kun taas esim. Ruu oli semmoinen halolla hakattava-malli. Se kun ei millään meinannut oppia mitään ennen kuin allekirjoittanut sai ihan infernaaliset raivarit ja fyysisesti suomensi mitä hänen korkeudelta tällä kertaa halutaan. Mutta tässä piilee samalla koiran kanssa harrastamisen hauskuus, kovin on joutunut mieltämään asioita uusiksi Uljaksen kohdalla verraten Ruuhun. Ruu tarvi huomattavasti enemmän pakkoa ja väliin fyysistä kuritustakin, Uljas ei sitä tarvitse mutta temperamenttinen ohjaaja meinaa välillä polttaa hihat jossain tilanteissa. Onneksi Uljas on kuitenkin sen verta kova, ettei mene rikki vaikka sitä välillä epäreilusti ohjataankin.

Sitten C. Uljas on alkanut viime aikoina kertomaan, että täällä aggressio-puolella muuten olisi tavaraa jos älyäisitte koittaa. Nyt sitten sitä on pikkuhiljaa alettu herättelemään sillä seurauksella että minulla on vajaa 50 kiloa ei-niin-hyvin-hallinnassa-olevaa rottweileriä, joka kyllä oikein mielellään soisi itselleen muutamat läskipurut. Minulla on vaikeuksia saada Uljas haukulta takaisin hallintaan, ja kun joudun tässä tilanteessa antamaan pakotetta koiralle, sehän vaan nostaa itseään kahta korkeammalle. Suhtaudun tosin positiivisesti ongelmaan, ainakin toistaiseksi. Pieni rönsyily tosin on ihan hyvästä muuten niin kuuliaiselle pojalle. Kuumuminen ja aggression nousu näkyy suoraan puruissa. Uljas haluaa purra koko suulla ja puru on todella kova ja rauhallinen, ei mitään elämisiä sen suhteen vaan poika purkaa kaiken kökön hihaan niin kuin pitääkin. Tänään vielä sattui Ojalan Jouni katsomaan treenien perään. Jounilta tuli erinomaisia vinkkejä niin Akille kuin minullekin ohjaukseen. Jouni myös näytti kädestä pitäen miten ohjaan Uljasta kahdella liinalla ja mitä niiden oikea aikainen käyttö tuottaa koiralle. Myös muutama uusi tapa opittiin tehdä vanhoja asioita. Eniten mieltä kuitenkin lämmitti Jounin kehut lahjakkaasta koirasta. Mamman makkara.

Nyt täytyy alkaa jollakin ilveellä lämmittelemään naapurin viljelijöitä jälkipeltojen toivossa. Syyhy päästä jäljestämään on kova! Voi kesä tule jo!