Allekirjoittanut on kolme vuotta haaveillu hiihtämisestä ja vihdoin ja viimein sain kunnon sukset hommattua, mutta niistä tuonnempana.

Tottisteltiin tänään Tuupakassa Kiviksen kanssa. Uljas oli vähä omituinen, pikkusen vetelä ja ponneton. Ei yhtään Uljasmainen. Kummaa. Ehkä aamulla käytiin turhan pitkä aamulenkki, en tiiä. Mut eniveis, teimme ekalla kierroksella seuruuta. Uljas eli aika paljon tuon veteläisyyden takia. Saatiin ihan hyviäkin pätkiä siellä täällä mut on meillä paremminki menny. Sit tehtiin istumisia liikkeestä ja se on ihan ok mallilla. Täytyis varmaan alkaa ottaan nyt kaikki jäävät kuvioihin pikkuhiljaa!

Toisella kierroksella vaan luoksetuloja. Tarvi aika paljon tänään raippaa avuksi, koko ajan oli vinoon tulossa. Kummallista!

Tottisten jälkeen ajeltiin Petikkoon hiihtään. Uljashan ei ennen ole suksien edessä mua vetänyt ja tehtiin suunnitelma Jaanan kans miten toimitaan. Ne meni Pojun kans edellä ja me perässä. Yllättävän vähän Uljas oli Pojun perään! Oisin voinut kuvitella et sitä ois enemmänkin kiinnostanut. Uljas veti ensi alkuun tosi kivasti, mä jo aattelin et tämähän sujuu hyvin. Sit vaihdettiin et me mentiin edelle, niin hommahan meinas tyssätä siihen! Siinä oli 46 kiloa rottweiler-poikaa suksissa kiinni ja ärräpäät lenteli! Jaana ja Poju ku tuli takas eteen niin homma jatku mallikkaammin. Vajaa viisi kilometriä mentiin  ja mennään kyllä vastakin! Sen verta kivaa oli!