No nyt on viime kirjotuksista vierähtänyt niin paljon aikaa että mistä päästähän näitä lähtisi purkamaan...?

 

No alotetaan siitä, että kävin maalis-huhtikuun taitteessa istumassa kasvattajan peruskurssilla. Paljon oli mielenkiintoista ja vähän myös ei-niin-mielenkiintoista asiaa kuultavana. Kurssille ilmoittauduin puhtaasti halusta oppia vähän lisää ja kyllähän sieltä paljon ajattelemisen arvoisia mietteitä jäi mieleen. Jännä silleen, että nykyiset kasvattajat kurssin käyneenäkin silti pukkaa kaiken maailman skeidaa maailmaan vaikka tuollakaan kurssilla ei edes kovin pitkälle asioita vielä viety. Ehkä sitten jatkokurssilla? Mutta kurssin innoittamana laitoin kummiskin  SRY:lle puoltoanomuksen menemään ja tänään sen kera laitoin SKL:on paperit kennelnimeä varten menemään. Saapa nähä teenkö tuolla koskaan mitään, tuskin, mutta jos joskus innostuu niin ompahan sitten valmiina eikä tartte mennä uudestaan kurssia käymään. Uljaksella yksinään kun ei tuota jalostusta pahemmin voi tehdä...

 

Muita kuulumisia sitten treeni-rintamalta. Niitä riittää niin ettei kaikkea jaksa edes kirjotellakaan! Lähimmät ystävät kyllä on aiheesta kuullut, mutta kerrottakoon näin lyhyesti että lajimme on suojelu ja olemme treenanneet suojelua.

 

Ropsissa käytiin vähä leirillä ja siellä Uljas sai paljon positiivistä palautetta rajavartiolaitoksen miehiltä, kuulemma keskitasoa parempi rottweiler tuo meidän poika. No kyllähän mää sen tiijän! Sanoohan se nimikin, Uljas Karjala. Ei se voi olla mitään kuraa, jos on noin komia nimi! Ei vaan aikuisten oikeesti meillä oli loistava leiri, ja ainakin allekirjoittanut koiransa kanssa meni todella paljon eteenpäin. Eikä voinut kuin ihailla rajamiesten kykyä lukea ja treenata koiria. Täytyy kyllä sanoa, että ole varmaan nähnyt missään yhtä taitavaa maalimies-työskentelyä. (...tosin en mä niin hirveesti ookkaan vielä ehtinyt näkemään!) Kaikkien treenit meni täysin koirien ehdoilla, kenellekkään ei ollut valmista kaaviota joka vain olisi hinkattu läpi ja näki hyvin miten oikeasti sama ihminen pystyi hyvin muuntumaan koirien vaihtuessa. Pitäsköhän mennä itekki rajalle töihin...? No ei, joutuu vielä sushukan kans elämään ja siinä sitä oltais!

 

Tottiksessa ollaan edetty myöskin! Eilen viimeeksi treenailtiin kepon kans ja siitä on tullut pirulainen tarkka kamraati kentälle. Mikään ei mene sen silmien ohi ja suu sillä käy ku Runebergillä ku se neuvoo ja antaa ohjeita... Ottaisi oman, loppuis se huutelu! Eilenkin  Jussi aika reippaalla kädellä korjasi Uljasta käännöksi treenatessa. Poika ei reagoinut raippaan, joten Jussi käänsi pojan aina jalalla niinkö jalkapalloa kuletetaan. Pani jalan siis tohon Uljaksen kupeisiin ja käänsi sen! Mahto olla aika mielenkiintoisen näköistä, mut uskokaa tai älkää, Uljaksen kontakti ei pudonnut eikä muuten virekkään laskenut niin paljon kun olisi voinut kuvitella! Olen kyllä super-tyytyväinen Uljaksen tämänhetkiseen tottikseen! Sillä on energiaa ja se riehuu ja komentaa mua tekemään. Se ei häiriinny pakotteista ja se tekee mitä pitää. 

 

En ymmärrä miten voin olla noin tyytyväinen pieneen-isoon-poikaani! Uljas on kyllä ihan lottovoitto minulle! Ja jottei menis liian ällöksi, lopetan kirjottamisen tähän. Palataan ja halataan kun tavataan! (...ainiinja, ollaanhan me ennätetty jo haku-hommatkin starttaan! Joka päivä on jotakin niin ei ehi enää kirjotella tänne!)