Noin niinkö ouluksi...

Tänäänhän me siis hakuiltiin. Treenit alko kivasti kakku-kahveilla. Paras A-ryhmä oli Kelloissa paukutellu aikalailla tuloksia ja tänään tarjoilusta vastasi Hanna. Heidi kuulemma hoitaa seuraavan, näin nää oli keskenään sopinu. Kohta meidän paras A-ryhmä on täynnä tankeroita tällä menolla!

Mut joo, kyl me treenattiinkin... Ullerolle oli kolme äijää. Eka oli kiljuen pakeneva. En meinannut jaksaa pitää poikaa keskilinjalla kiinni ku sillä oli niin hätä mettään. Se vinku ja korisi minkä kerkes ja hirveellä kiireellä perään.

Toinen oli sit ääni+haamu, tosi reippaasti lähti senkin ukkelin perään. Ei mitään onkelmaa.

Kolmas oli taas pakeneva ja sen kans kävi silleen, et poika lähti innoissaan meneen mut sit ku ei silmillä löytänytkään niin joutu loput ettiin. Ei huimannut yhtään siellä viidessä kympissä yksin etsiskellä. Kyllä sitä vaan on kiva keskilinjalta kattoa ku pikku-mies oikeesti tekee töitä eikä vaan loiki rusakkona perässä. Ihana Uulaspuulas!

Ai niin, eilen päätin et nyt loppu pojalta ilmaiset ateriat. Tähän saakkahan se ei oo autoilu-bulimian takia saanut treeneissä ruokia, mut tänään oli eka kerta ku eväät piti tienata jotenki muuten ku koti-tottiksilla. Ei tullut autoon yrjöjä eikä muitakaan eritteitä vaikka kuinka kurvailin ja kaahasin kotiin... Hyvähyvä, Punkero saa jatkossa ruokaa vaan treeneissä! Muuten olkoon ilman...