Oikeesti! Vastahan sitä vejeltiin helle-mekot päällä pellolla jäläkiä pää märkänä?! Minen tajjuu!

 

Tänään treenattiin ihan oman perheen kesken Impivaaran hallien kentällä tottista. Uljas oli ERITTÄIN vauhdikkaalla tuulella ja ai että miten mamma on silloin onnellinen... Tehtiin ekalla kierroksella seuraamista ja luoksetuloa. Erittäin vauhdikasta menoa. Puutuin nyt ensimmäistä kertaa vähä enemmän seuraamisessa seilaamiseen, eikä tuo ollu moksiskaan vaikka välillä sitä vasemmalla kädellä avitin oikeaan suuntaan. Luoksetuloissa on tapahtunut selkeesti nyt joku klikki Uljaksen päässä. Se tajuaa käskyn ja tulee pääasiassa joka kertaa suoraan ja riittävän lähelle eteen. Kivaa!

 

Toisella kierroksella otettiin sivulle siirtymisiä ja edelleen noita luoksetuloja. Siirtymiset on aika... hmph... vauhdikkaita! Poika käy välillä mun pään tasalla ku tulee semmosella kenguru-loikalla  viereen. Eiköhän se jossakin vaiheessa ala toimimaan hieman maata voittamammin... Luoksetuloissa ei tällä kierroksella sen kummempaa kommentoitavaa ku edelliselläkään kerralla.

 

Sit lähdettiin metsään lenkille mut ennen ku lähettiin, tehtiin Uljakselle pieni ilmasu-treeni metsän laitaan. Mä haukutin ensin autolla poikaa, et tajuaa mitä pitää tehdä. Jussi olikin jo metsässä sitten valmiina kera annettujen toiminta-ohjeiden. Uljas haukku Jussia todella hyvin! Vähä veikkaan et iso osasyy tähän oli myös palkka, Jussilla oli pallo. Täytyy ihan oikeesti ottaa nuo pallot haku-mettäänkin mukaan, ne vaan on tuo Punkkiksen juttu.

 

Lenkillä vielä juoksutettiin poikaa kahden pallon leikillä. Toinen oli jo ihan reporanka mut edelleen se vaan jakso tulla kyseleen et eikö vielä vois heittää. Se kun ei itekseen hirveenä juoksentele niin palloilla ja kepeillä sen saa hyvin liikutettua lenkkien aikana.

 

Kotia tullessa sitten kävikin ihanteellinen tilanne. Meidän talon ohi oli menossa pariskunta semmosen räksyttävän jack russelin kans. Sanoin Jussille et nyt anna olla Lassen autossa et tää on Uljaksen ohitus-harjoitusta. Aina ku oot yksin koirien kans lenkillä, niin Uljas pääsee haukkumaan vieraita koiria kun täytyy yrittää komentaa myös tuota vanhusta olemaan hiljaa. Aika monta kertaa sain suomentaa Uljakselle et oikeesti nyt on oltava hiljaa vaikka toinen huutaa ja räksyttää vieressä. Lopputulemana Uljas olikin ihan hiljaa kontaktissa mun vieressä eikä viitsinyt kattookkaan toista koiraa. Näitä tilanteita pitäis päästä treenaan huomattavasti enemmän!

 

Ja sit vielä loppuun yksi ilmootus-luontonen asia jos ootte tänne asti jaksanu lukia... Uljasta kun ei voi vielä ilmotella mihinkään kokeisiin ja karkeloihin iän ja osaamattomuuden takia, mutta allekirjottaneella tekis kauheesti mieli päästä jo sen kans joka paikkaan niin tämän yhtälön lopputulemana ilmotin Uljaksen taas näyttelyyn. Joulukuun näyttelyjen jälkeen suunnataan tammikuussa Turkuun. Tää on hyvä, ku oon näin hemmetin ajoissa liikkeellä niin kaikki ilmo-maksut on halvempiakin! Itsepetos on ihanaa! Arvatkaa ottaako mua siinä vaiheessa aivoon ku pitää ennen sian pieremää lähteä pimeässä ajeleen jonnekin Turkuun NÄYTTELYYN! Minä en ees oo mikkään näyttely-ihminen, mut mennään nyt ku on nätti koira.