Heipat piiiiitkästä aikaa!

 

Miten sitä ihminen voikaan olla muka niin kiireinen ettei jouda kirjotteleen?  Noo, päivitellääs nyt kuulumisia.

 

Aloitetaan loogisesti A:sta. Keväthän jäljesteltiin aika paljonkin ja treenit pellolla sujui kivasti. Olin jopa tyytyväinen tarkkaan poikaan. Toukokuun puolivälistä juhannukseen pidimme taukoa pellolta ja seuraavan kerran jäljesteltiin juhannusleirillä Rottishovissa. Mitä lie tuossa välissä tapahtunut mutta meidän osalta koko juhannusleiri päättyi täydelliseen romahtamiseen pellolla. Ja en muuten tasan tarkkaa valehtele yhtään! Uljas kieltäytyi täysin jäljestämästä! Makasi pellolla ku vanha Vileda ja vielä kaiken kukkuraksi veti takaraivolta asti läskit silmille, et 'jos minä en katokkaan tätä jälkeä niin se häviää tästä minun ympäriltä!' Lopputuloshan oli se, että minä sain hillittömät raivarit ja puistelin poikaa korvista ja räpsin remmistä niin paljon, että lopulta poika lähti jäljestämään. Episodin päätteeksi sain sitten leirin kukkahattu-tädit kimppuun, että eihän koiraa voi noin kouluttaa. Eipä ei, mutta minen anna mahdollisuutta vetäytyä passiiviseksi. Nyt ollaan muutamat jäljet käyty tekeen horror-leirin jälkeen ja meinaa pellolla savu nousta korvista. En viiti kamalasti puuttua pikku-virheisiin vaan pyrin vahvistamaan oikeasta toiminnasta. Uljas nyt menee hyvällä sykkeellä pellolle mutta työskentely on vaihtelevaa. Välillä mennään tosi tarkasti, välillä hosutaan ja välillä hosutaan vähän reilummin. Ja yleensä kaikki saman jäljen aikana. En silti lähe nyt kovin kovalla kädellä korjaamaan. Pääasia ettei Uljakselle ole jäänyt traumoja jäljelle pieksämisestä.

 

Sitten B. Beetä ollaan tehty jopa luvattoman vähän kentällä tänä kesänä. Kotona ollaan kyllä tehty aina iltaruualle hommia ja se on kyllä kivasti auttanut asiaa. Ne muutamat kerrat kun on kentällä otettu tottista niin on vaikuttanut minusta ihan kivalta. Uljas osaa jo kaikki BH-kokeen liikkeet ja ollaan alettu treenaan myös  esteitä. Kunhan vaan saisi turnaus-kestävyyttä niin voisi haaveilla BH-kokeesta. En kuitenkaan ala hätäilemään asian kanssa. Käyttäytymiskoe suoritetaan varmaan ensi keväänä. Syy miksi ollaan vähän tottisteltu kesän aikana, johtuu aika pitkälle lämpötiloista. Uljas on TODELLA lämpöherkkä. Se väsyy tosi herkästi ja ei meinaa millään sietää kuumuutta. Jopa Lasse, ikivanha karvakasa, tuntuu pärjäävän helteillä Uljasta paremmin. Oon sitten jättänyt tottikset vähemmälle, mieluummin tehdään harvoin hyvässä vireessä ku paljon paskassa mielentilassa. Nyt taas kun on alkanut elokuun viileämmät säät, on alkanut tottis-treenitkin kiinnostaan ja ihan olen semi-tyytyväinen tekemiseen ottaen huomioon treenien määrän.

 

Ja C. Puruja ollaan otettu aika paljonkin itseasiassa. Kuumuus on haitannut tätäkin osa-aluetta. Uljakselle on tehty lyhyitä treenejä ja jos on ollut viileää, on voitu tehdä hieman enemmän. Nyt Akin ryhmässä treenatessa on treenit monipuolistuneet tosi paljon. On treenattu pelkkiä hyppyjä ja niitä on tehty hyppyyttämällä lakanan yli tyynyyn. On vahvistettu poikaa silleen että Aki on juossut kentän päästä pikkuhiljaa kohti Uljasta silleen että Uljas on saanut dominoida maalimiestä todella kaukaa. On haukutettu piilolla. On tehty pakoja ja pitkiä liikkeitä. On tehty tolppaa. Turhauma-treenejä ollaan myös tehty paljon. Vietin vaihtoja, max yks puru treenin aikana ja sitten olen vaan väkisin raahannut into-piukassa olevan pojan pois kentältä. Nuo turhauma-treenit on tehnyt tosi hyvää. Joka kerta ei kentällä saakkaan purua ja sieltä ei muuten aina lähdetäkkään hiha suussa. Uljas on tullut ihan mielettömästi repien kentälle kun edellisellä kerralla ei olekaan päästy kunnolla puremaan. Myöskin Aki on kehunut Uljaksen purua, on kuulemma alkanut puremaan silleen että hihassa tuntee. Mitä itse olen katsonut, niin kovasti Uljas on kesän aikana vahvistunut. Se ei enää seilaa haukkuessa, se ei ole enää kovin epävarma. Hyvin varovasti ollaan edetty, on annettu Uljaksen olla isompi kuin se vielä onkaan. Hiljaa hyvää tulee.

 

Muuten Uljaksen kuulumisia vielä sen verran, että poikahan käy nykyään hierojalla kerran kuussa. Meni tuossa kevään aikana niin pahasti juntturaan treeneistä että alkoi jo heijastumaan jumitukset tekemisiin. Käytiin sitten kuurina hierojalla silleen et saatiin paikat auki ja nyt käydään jatkossa neljän viikon välein tsekkaamassa tilanne ettei pääse enää niin pahasti lukkoon. Lisäksi me ollaan alettu urheilemaan ihan tosissaan, käydän joka toinen päivä juoksemassa 8-10 km. Uljakseen on juoksu vaikuttanut eniten, se on oikea lihasköntti nykyään! Semmonen kunnon sikaniska! Olispa itekin... Herttakin on mukana lenkeillä ja sekös ihmisiä on huvittanut. Pieni ranskis-pötkö painelee korvat rusetilla pitkin pururatoja!

 

Mutta tämmöistä treeni-rintamalle! Hertta ja Lasse voivat hyvin, Lasse itseasiassa yllättävänkin hyvin. Silmät nyt tuntuu eniten vaivaavan. Niissä kun kaihi etenee niin erittävät limaa kahta kauheammin. Hertan kanssa tehdään edelleen töitä sisäsiisteyden kanssa. Se kuvittelee meidän kodin olevan joku hänen oma suuri sisä-vessa. Noo, eiköhän se tässä joku kaunis päivä opi!