Torstai on toivoa, ja hakua täynnä!

Taas siis vietettiin ilta mettässä. Uljaksella oli treenissä ensin pakeneva, kaksi haamua ja taas pakeneva. Pojalla ei ollut mitään ongelmaa, vaikka maasto olikin suht haastavaa verrattuna viimeisiin paikkoihin. Hyvin se siellä pää kolmantena jalkana kirmaili.

Tällä neljännellä maalimiehellä olikin sitten Uljaksen iltapala loppupalkkana, ei siinä muuten mittään mutta en ehtiny muonia turvottaan ja poikahan meinas ruokaansa tukehtua... Siis ihan oikeesti! Mietin jo miten se koirien heimlicht(?)-ote menikään, mutta onneksi riitti että hieroin pojan kurkkua. Raukalla silmät vuoti vettä ku se yritti ruokaansa alas saada... Täytyypä olla jatkossa vaan sitä aikaa turvotella ruokia tai sitten unohtaa ne treeneistä kokonaan. Kotonahan poika syö edelleen nappulat turvotettuina niin jotenkin vaan ajattelin et kai se ne yhtä sievästi vetää turvottamattakin. Juuei....