Heipparallaa!

Kesä tuli vauhdilla Helsinkiin ja samoin starttasi isolla kädellä kaikki treenaaminen! Ai miten kivaa! :)

Olemme löytäneet Uljaksen kans tästä meitä läheltä mukavat pellot, joilla saamme käydä jäljestelemässä. Jälki-koulutus on aloitettu alusta ja olen poistanut jäljeltä kaikki makupalat. Tämä tuntuu olevan Uljaksen jälki-koulutuksessa erinomainen valinta! Jälki on nyt siten kivalla mallilla että pojalla on intoa mennä pellolle ja nauttii selvästi työn teosta. Ja minä nautin siitä kun homma toimii. :) Toisin kuin esim. viime kesänä......

Muuten ollaan otettu ohjelmistoon jälleen suojelun lisäksi myös haku. Päästiin Uljaksen kanssa mukavaan ryhmään mukaan ja nyt treenikertoja taitaa olla tälle vuodelle noin viisi takana. 1,5-vuoden paussi lajista ei näy missään! Koira on intoa täynnä ja tekee hienosti hommia! Jopa niin hienosti että me menemme heti kokeeseen jahka viileämmät kelit ovat takuuvarmoja. Tämä tarkoittaa ajankohdallisesti syksyä. :)

Edelleen meidän treenejä eniten haittaava tekijä on lämpö. Uljas nuutuu nopeasti kuumassa. Ei sentään hyydy niin pahoin kuin aikaisemmin mutta on se semmoinen laama kuumalla että en sitä siinä tilassa kokeeseen vie! ...kun ei kerran ole pakko! :)

Palataan jälleen!

Viime sunnuntain luonnetestissä kerroin tuomarille, että harrastamme varjelua ja että BH-kokeeseen pitäisi jossain vaiheessa päästä. Luonnetestin jälkeen tulikin eräs nainen sitten hihasta nykäisemään, että torstaina olisi Lahdessa BH-kokeessa tilaa. Hetken mietittyäni kieltäydyin eikä kalenterikaan oikein olisi antanut myöden.

Kotimatkalla aloin miettimään et ei hemmetti, miksei! Treenattu ollaan viimeeksi heinäkuussa, joten ei muuta kuin soitto naapuriin että tänään meillä on muuten paikallaolo-harjoitukset ja te saatte tulla koiranne kanssa häiriöksi. Uljas pysyi kuin pysyikin maassa ja päätin että kokeeseen mennään. Lahjattomat reenaa...

Meinasi kyllä jäädä sitten menemättä. Jussi soittaa töistä tullessa että auto meni rikki eikä päästä lähtemään. Voi matafakin faaaak sanon minä! Vähän aikaa eteisessä kiroiltiin ja koska aika alkoi käymään vähiin, ei muuta kuin pyyhkeitä kainaloon ja Uljasta sovittamaan BMW:n hantin jalkatilaan. Matkaan päästiin ja kokeen järjestäjälle viesti että tulossa ollaan mutta tosi paljon myöhässä.

Perille päästyäni kentälle oli jo ensimmäinen pari suorittamassa. Minä vein rokotustodistukset kokeenjärjestäjälle joka antoi vuoronumeron käteen ja sanoi että nyt sitten koira paikallaoloon, siru katsotaan myöhemmin.

Uljas ei tajunnut ollenkaan tulevansa tekemään tottista tämmöisellä aikataululla! En edes ehtinyt sanoa sille että mennään töihin ja tästä syystä se tuli kentälle niin kuin olisi päiväkävelylle tullut! Pysyi kuitenkin erinomaisesti paikallaolossa odottaen pienemmällä numerolle kisaavan parin suoritusta.

Ensimmäinen seuruu remmissä sujui arvosanalla erinomainen. Uljas oli tosi kivan oloinen! Vapaana seuruun kohdalla Uljas totesi että HV, pallot jäi puuttumaan ekan uurastuksen jälkeen et kävele ämmä ite! Ihan kamalaa seuraamista, ihan KAMALAA! Arvosanakin tipahti tyydyttäväksi.

Istumaan menoon ehdin sen verran virittää et käskin koiran haukkua. Siitä sitten suorittamaan liike ja arvosana olikin jälleen erinomainen. Sama liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon kanssa. Kiitos ja onnea, ei muuta kuin kaupunki-osuuteen!

Kaupunkiosuus käytiin Lahden Cittarin parkkiksella, Uljas meni yllättävän hyvin tämän osuuden. Olin ihan yllättynyt miten vähän reagoi toiseen koiraan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. BH nimen edessä ja pantaan saisi ripustaa BH:sta kertovan killuttimen!

Moi!

Tänään kurvasimme Jalosen Hannan kanssa Orimattilaan luonnetesteihin Hertan ja Uljaksen kera! Ensimmäisenä oli vuorossa Uljas. Uljaksen käytöksessä ei ollut minulle mitään yllättävää. Se käyttäytyi ja toimi juuri niin kuin kuvittelinkin sen toimivan. Vahva saalisvietti ja taistelutahto kantoi Uljasta testin läpi ja hyvin seisoi koira omilla jaloillaan jokaisessa osiossa. Se, mikä Uljaksessa on mukavaa, on sen kyky unohtaa. Kun tulee uhkaa, se saattaa vähän hirvittää mutta kun uhka loppuu, on Uljas taas oma iloinen itsensä eikä sille jää mitään jälkitiloja päälle.

Hertta sitten vähän yllättikin pehmeydessään. Olin pitänyt sitä kovempana, mutta helppohan Hertan on ollut Uljaksen rinnalla huudella. Nyt kun piti selviytyä yksin, se kyllä kiroili ja mesosi mutta loppu viimein tuumasi että 'antaapa olla.' Toisaalta Herttaahan ei ole koskaan rasitettu henkisesti meillä ollessaan niin tämmöistä puolta itsestään se ei ole päässyt näyttämään. Tässä näkee hyvin sen miksi nämä testit on niin tärkeitä ja hyödyllisiä siinä vaiheessa etenkin jos koiran kanssa ei harrasta aktiivisesti. Se oma koira voi todellakin yllättää kun sitä vähän koetellaan!

Pisteet kummankin koiran osalta on nähtävissä molempien sivuilta, en ala niitä tähän enää erikseen kirjoittelemaan. Videot laitetaan youtubeen jahka saadaan kamera purettua!

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)

Heipsan!

Meillä on tarkoitus mennä ensi sunnuntaina kummankin rekun kanssa luonnetestiin! Etenkin Britneyn suoritusta odotan vallan kovasti, se tyttö kun voi tehdä siellä IHAN mitä vain. Olen jo varmistanut töistä itselleni videokameran lainaan, joten jossakin vaiheessa tekin näette kuinka testit kummankin osalta kulki.

Kevät etenee ja eilen olimme Uljaksen kanssa kevään ensimmäisissä purutreeneissä. Vetäsin poitsulle valjaat päälle ja herramunjee, rintaremmiä piti vetää kymmenen senttiä isommalle kun ei meinannut mahan ympäri remeli yltää! Ai miten niin noita iloisia kiloja on kertynyt vähän liikaa...?? Nyt meni samantien ruokasäkin suu soukemmalle ja ohjelmistoon tuli hikijumppaa kummallekin, ohjaajalle ja koiralle!

Ai niin, meidän maalimies-kuvioista aioin kirjoitella viimeeksi. Jatkamme treenejä yhteistuumin Kakon Hessun ja Hakasen Akin kanssa ja toistaiseksi päävastuu treeneistä on Hessulla ainakin siihen saakka kunnes Aki toipuu tulevasta polvileikkauksesta. Hessu on jo meille molemmille tuttu melkeen kahdelta vuodelta, joten olen onnellinen tästä treenijärjestelystä. Koira saa laadukkaita treenejä kahdelta erilaiselta maalimieheltä. Hyvä homma! :)

t. Hanna

Huh! Melkein vuosi mennyt sitten edellisen päivityksen. Mutta täysissä ruumiin ja sielun voimissa stadilaisina ollaan ja eletään! :)

Semmoisia muutoksia on tullut, että uuden maalimiehen etsiminen on ajankohtaista ja yksi ehdokas onkin kiikarissa. Siitä myöhemmin lisää.

Hertta on nyt sitten tätä nykyä meidän. Jalosen Hanna tuli pitkän pohdinnan tuloksena siihen lopputulemaan että ei käytä Herttaa jalostukseen. Meillä on ajatuksissa jossain välissä käydä steriloimassa Britney tästä hyvästä.

Ei muuta kuin ihanaa kevättä kaikille! Olen aivan täpinöissäni tulevasta keväästä ja kesästä!

t. Hanna