No niin! Nyt arvon ladyt ja gentlemannit, avatkaa sitten sanaiset arkkunne ja auttakaa torveloa!

 

Tänään jäljesteltiin. Sanna ehdotti kahden lyhyemmän jäljen tekemistä yhden pitkän sijaan. Ehdotus hyväksytty, siis kaksi jälkeä. Virhe numero yksi, tultiin pellolle liian nälkäisenä ja Uljas perseili jo ensimmäisen jäljen paalulla häärimällä hulluna kaatamalla mm paalun jne...  Toisella oli vähä kiire päästä jäljelle. Tämän seurauksena se pyöri ku väkkärä ja sain pariin otteeseen sen nostaa pois jäljeltä, koska kun joudun pidättään sitä liinalla, niin se alkoi välittömästi poikittaan ihan hulluna ja kaivaan ittiä suurinpiirtein maan alle kunhan olis päässyt jatkamaan. Laitoin Hannan neuvojen mukaisesti liinan kylkeen ja poika joutu väkisinkin kulkemaan suorassa. Ensimmäinen positiivinen asia. Saatiin muutama onnistunutkin askel menemään kunnes tuli seuraava ongelma. Minähän oon edelleen hanuri hoosiannaa huutaen tikuttanut jäljet tipu-askeleilla. Uljas alkaa oleen melkonen karju jo, ja se jäljestää älyttömän hyvin, mutta mutta... Joka toisen askeleen.

Tähän väliin kysymys. Jatkanko edelleen tipuaskel-jälkien tamppaamista ja pakotan nuuhkimaan joka askeleen, vai voinko pidentää hieman askel-väliä? Tipuaskelten tekeminen aiheuttaa sen, että kun joudun pakottamaan liinalla jarruttaen pysähtyyn joka askeleelle, poika alkaa vetämään kahta kauheammin ja sen seurauksena poikittamaan. Muutamat pätkät kun olen antanut sen jäljestää joka toisen/jokaisen askeleen sen omaan tahtiin, niin se on edennyt rauhassa ja suorassa. Kommentteja ja neuvoja kitoos!

Noo, jälki jatku. Tässä vaiheessa erittäin paha moka allekirjoittaneelta... Jälki numero kaksi oli aivan liian lähellä jälkeä numero yksi! Uljas hokas toisen jäljen loppu-palkan tuoksun eikä olisi millään halunnut ajaa jälkeä numero yksi loppuun. Voi #¤¤%#"%//((!!!!!!! Mun olisi pitänyt ajaa jäljet toisin päin, niin tätä ongelmaa ei olisi tullut. Siis vaihtaa kakkonen ykköseksi. Noo, tätä virhettä ei tehdä toisten... Muutaman kerran sain poikaa muistuttaa et hei, meillä on homma kesken ja ajoihan se sitten jäljen yksi mallikkaasti maaliin.

Ennen toista jälkeä rauhoiteltiinkin sitten hyvä tovi. Siitä vaan ei kauheeta hyötyä tuntunut olevan, poika kun tiesi että jäljen numero kaksi päässä odottaa loppupalkkana kaksi nakkia... Toinenkin jälki meni vähän turhan vauhdikkaasti ja kovasti yritti poika poikittaa. Saatiin kuitenkin jälki ajettua ja väliin ihan pieniä onnistumisen tunteitakin koettiin.

 

No niin, kertokaapa sitten vinkkejä ja neuvoja mitä tekisitte. Kylläisenä jäljelle? Yksi pidempi jälki vai pari lyhyempää selvästi eri puolille peltoa? Tipuaskelia vai lyhyitä askelia? Loppupalkka taskuun jotta jäljen päässä ei tasan tarkkaan haise mikään mikä panisi hosumaan?

 

Niin ja lopuksi pari kuvaa kun tuo kepokin tuli mukaan. Kuten kuvista näkyy, liina on kireällä ja kylkeä pitkin estämässä vinoa menoa. Harmi kun niistä hyvistä pätkistä ei Jussi osannut kuvia ottaa...

 

 

 

 

 

 

 

Miten tuosta kesken jäljen tuli pystykorva???

 

 

No onneksi korvat löysi taas lähes oikian paikkansa jäljen jälkeen...