Tänään oli poikkeuksellisesti haku-treenit. Kello-kisat lähenee niin pakko treenata... Sehän ei meitä haittaa vaikka kyseiset kisat ei vielä meille ajankohtaiset vähään aikaan olekaan...

Uljakselle oli kaksi haamua ja viimeiseksi kiusaus, niinkö suunnittelinkin viimeeksi. On se vaan jännä tuo pentukoiran syvyys-ymmärrys. Nytkin poika lähti innoissaan hakemaan ukkoa, sit matka jäi liian lyhyeksi ja loput piti nenällä ettiä. Hyvä homma, mut jotenkin hassua miten se ei voi hoksata miten pitkälle sitä pitääkään juosta et missä se haamu olikaan. Mut onnistuneet treenit anyways.