Nyt on ollut kyllä niin raskas alkuviikko kun vaan ihmisellä voi olla. En jaksa vielä alkaa tarkemmin selostamaan, mutta kunhan tässä ajatuksia kasailen niin sitten.

Mutta iloisempiin asioihin, tänään treenattiin. Eka tottikset. Otin tällä kertaa isomman ja semmosen kivikovan pallon. Kappas vain, poikahan puri sitä, päästiin ihan taisteleen tosissaan pallosta! Istumista, seisomista, maahanmenoa ja pari perusasentoa ja leikkiä. Semmonen lyhyt ja ytimekäs kierros. Enstaina täytyy alkaa miettiin vähä vaihtelua tähän, ehkä vaatia enemmän ja alkaa hiomaan enemmän tuota perusasentoa ja luoksetuloa.

Mut sitten oli purujen vuoro. Just olin Nadjalle kertonut, et ei se meidän Uulas oo kovin kummoinen saalistaja ja et sitä toivoisin puruihin enemmän kerran se mun kans saalistaa ihan kivasti. Ja mitä tekee Uljas, saalistaa semmosella apinan raivolla purutyynyä et piti ihan kattoa et tuliko sieltä oikea koira autosta mukaan! A I V A N  M A H T A V A A ! ! ! Puri myös joka kerralla kunnolla täydellä otteella, Keijo sanoikin et kaikki purut tuntu semmosina kunnon tömäyksinä. Vielä se Keijo jakso pojan ilmaankin siitä tyynystä nostaa, tuskin enää kauaa... Kaveri myöskin haukku ihan kunnolla. Kuulemma hampaat oli vaan näkynyt. Kanavoidessa Keijo kiersi meitä ja Uljas piti koko ajan Keijoa silmällä, se ei kertaakaan jättänyt Keijoa siihen yksin kulkemaan. Tää oli ehdottomasti Uljaksen kaikkien aikojen paras purutreeni ikinä! Iän, tason ja taidot huomioon ottaen, en olisi osannut Uljakselta enempää odottaa tai vaatia. Ihan super-poika!