Tänään taas AB-päivä, samoin myös järjestyksessä BA. Poika oli kauheen levottoman oloinen, vieressä meinaan oli purut ja nekö ois Uljastakin kiinnostanut sata kertaa enemmän ku joku akka tyhmän nakin kans...

Treenattiin tänään samoja asioita ku eilen, hieman enemmän vaan maahan menoa. Se kun oli onnettoman hidas, pojalla olis niin veri vetänyt puremaan. Täytyy vakavasti harkita tottispalkan vaihtoa palloon. Jos sillä sais enemmän draivia ja yritystä vaikka vieressä ois minkälaiset häiriöt. Tämän päiväinen treeni ei suinkaan ole syypää, miksi palkan vaihtoa jo nyt pohdin. Uljas ei vaikuta minusta niin ahneelta, että tuo nakki sille palkkana parhaiten muutenkaan toimisi. No, täytyy kokeilla. Mut siis joo, kaksi kierrosta tottista eilisen agendalla.

Tottiksen jälkeen mentiin pellolle. Olihan muuten vaikia paikka... Tänään oli heinät kaadettu eikä niitä oltu vielä pois kerätty. Yritin hakea pellolta parhaan mahdollisen paikan jälki-alustaksi. Nameja ku maahan nakkelin, jokainen vaan ropisi heinien sekaan eikä sieltä todellakaan nähnyt yhden yhtä namia. Kivis oli jäljen arvostelemassa ja pyyhkeitä sai ohjaaja ohjaamisestaan, siis todella yllättävää... Mä annoin tietämättäni ihan turhia apuja Uljakselle, ja niihin täytyy nyt alkaa kiinnittään huomioita. Pahinta oli et mä omalla käyttäytymisellä epähuomiossa kerroin Uljakselle mihin suuntaan sen pitää mennä kun liikuin väärään aikaan. Tai siis näin olen jälkeä nyt epähuomiossa opettamassa, vielähän me ei tehdä ku suoraa, mut jos jatkan törttöilyä niin ongelmissa ollaan kulmien kans... Lisäksi mun pitäis alkaa käyttään paremmin käsiä, jättää puuttumatta jos astuu jonkun askeleen yli enkä saa enää koiraan koskea jäljen aikana. Lisäksi mun täytyy alkaa polkeenkin jäljet eri tavoin, pidentää askel-väliä ja alkaa tekeen leveempää jälkee et Uljas joutuu alkaa tikkaamaan. Kuulostaako siltä et olisin jotenkin hieman penaltia saanut?? Uljas sen sijaan sai kehuja! Siitä kuulemma näki, et sillä on jo autolla tieto mitä ollaan tulossa tekemään, sillä on oikea tunnetila jäljen ajamiseen, se käyttää hyvin nokkaa, se etenee suoraan, se on tarkka ja se on rauhallinen. Onneksi koira osaa, ku emäntä ei!   Tuhannet kiitokset Jaana kaikista neuvoista! Oot sinä vaan mahtava, ku jaksat meitä auttaa!