Kesä tuli vauhdilla Helsinkiin ja samoin starttasi isolla kädellä kaikki treenaaminen! Ai miten kivaa! :)

Olemme löytäneet Uljaksen kans tästä meitä läheltä mukavat pellot, joilla saamme käydä jäljestelemässä. Jälki-koulutus on aloitettu alusta ja olen poistanut jäljeltä kaikki makupalat. Tämä tuntuu olevan Uljaksen jälki-koulutuksessa erinomainen valinta! Jälki on nyt siten kivalla mallilla että pojalla on intoa mennä pellolle ja nauttii selvästi työn teosta. Ja minä nautin siitä kun homma toimii. :) Toisin kuin esim. viime kesänä......

Muuten ollaan otettu ohjelmistoon jälleen suojelun lisäksi myös haku. Päästiin Uljaksen kanssa mukavaan ryhmään mukaan ja nyt treenikertoja taitaa olla tälle vuodelle noin viisi takana. 1,5-vuoden paussi lajista ei näy missään! Koira on intoa täynnä ja tekee hienosti hommia! Jopa niin hienosti että me menemme heti kokeeseen jahka viileämmät kelit ovat takuuvarmoja. Tämä tarkoittaa ajankohdallisesti syksyä. :)

Edelleen meidän treenejä eniten haittaava tekijä on lämpö. Uljas nuutuu nopeasti kuumassa. Ei sentään hyydy niin pahoin kuin aikaisemmin mutta on se semmoinen laama kuumalla että en sitä siinä tilassa kokeeseen vie! ...kun ei kerran ole pakko! :)

Palataan jälleen!

Kotimatkalla aloin miettimään et ei hemmetti, miksei! Treenattu ollaan viimeeksi heinäkuussa, joten ei muuta kuin soitto naapuriin että tänään meillä on muuten paikallaolo-harjoitukset ja te saatte tulla koiranne kanssa häiriöksi. Uljas pysyi kuin pysyikin maassa ja päätin että kokeeseen mennään. Lahjattomat reenaa...

Meinasi kyllä jäädä sitten menemättä. Jussi soittaa töistä tullessa että auto meni rikki eikä päästä lähtemään. Voi matafakin faaaak sanon minä! Vähän aikaa eteisessä kiroiltiin ja koska aika alkoi käymään vähiin, ei muuta kuin pyyhkeitä kainaloon ja Uljasta sovittamaan BMW:n hantin jalkatilaan. Matkaan päästiin ja kokeen järjestäjälle viesti että tulossa ollaan mutta tosi paljon myöhässä.

Perille päästyäni kentälle oli jo ensimmäinen pari suorittamassa. Minä vein rokotustodistukset kokeenjärjestäjälle joka antoi vuoronumeron käteen ja sanoi että nyt sitten koira paikallaoloon, siru katsotaan myöhemmin.

Uljas ei tajunnut ollenkaan tulevansa tekemään tottista tämmöisellä aikataululla! En edes ehtinyt sanoa sille että mennään töihin ja tästä syystä se tuli kentälle niin kuin olisi päiväkävelylle tullut! Pysyi kuitenkin erinomaisesti paikallaolossa odottaen pienemmällä numerolle kisaavan parin suoritusta.

Ensimmäinen seuruu remmissä sujui arvosanalla erinomainen. Uljas oli tosi kivan oloinen! Vapaana seuruun kohdalla Uljas totesi että HV, pallot jäi puuttumaan ekan uurastuksen jälkeen et kävele ämmä ite! Ihan kamalaa seuraamista, ihan KAMALAA! Arvosanakin tipahti tyydyttäväksi.

Istumaan menoon ehdin sen verran virittää et käskin koiran haukkua. Siitä sitten suorittamaan liike ja arvosana olikin jälleen erinomainen. Sama liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon kanssa. Kiitos ja onnea, ei muuta kuin kaupunki-osuuteen!

Kaupunkiosuus käytiin Lahden Cittarin parkkiksella, Uljas meni yllättävän hyvin tämän osuuden. Olin ihan yllättynyt miten vähän reagoi toiseen koiraan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. BH nimen edessä ja pantaan saisi ripustaa BH:sta kertovan killuttimen!

Tänään kurvasimme Jalosen Hannan kanssa Orimattilaan luonnetesteihin Hertan ja Uljaksen kera! Ensimmäisenä oli vuorossa Uljas. Uljaksen käytöksessä ei ollut minulle mitään yllättävää. Se käyttäytyi ja toimi juuri niin kuin kuvittelinkin sen toimivan. Vahva saalisvietti ja taistelutahto kantoi Uljasta testin läpi ja hyvin seisoi koira omilla jaloillaan jokaisessa osiossa. Se, mikä Uljaksessa on mukavaa, on sen kyky unohtaa. Kun tulee uhkaa, se saattaa vähän hirvittää mutta kun uhka loppuu, on Uljas taas oma iloinen itsensä eikä sille jää mitään jälkitiloja päälle.

Hertta sitten vähän yllättikin pehmeydessään. Olin pitänyt sitä kovempana, mutta helppohan Hertan on ollut Uljaksen rinnalla huudella. Nyt kun piti selviytyä yksin, se kyllä kiroili ja mesosi mutta loppu viimein tuumasi että 'antaapa olla.' Toisaalta Herttaahan ei ole koskaan rasitettu henkisesti meillä ollessaan niin tämmöistä puolta itsestään se ei ole päässyt näyttämään. Tässä näkee hyvin sen miksi nämä testit on niin tärkeitä ja hyödyllisiä siinä vaiheessa etenkin jos koiran kanssa ei harrasta aktiivisesti. Se oma koira voi todellakin yllättää kun sitä vähän koetellaan!

Pisteet kummankin koiran osalta on nähtävissä molempien sivuilta, en ala niitä tähän enää erikseen kirjoittelemaan. Videot laitetaan youtubeen jahka saadaan kamera purettua!

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)

Meillä on tarkoitus mennä ensi sunnuntaina kummankin rekun kanssa luonnetestiin! Etenkin Britneyn suoritusta odotan vallan kovasti, se tyttö kun voi tehdä siellä IHAN mitä vain. Olen jo varmistanut töistä itselleni videokameran lainaan, joten jossakin vaiheessa tekin näette kuinka testit kummankin osalta kulki.

Kevät etenee ja eilen olimme Uljaksen kanssa kevään ensimmäisissä purutreeneissä. Vetäsin poitsulle valjaat päälle ja herramunjee, rintaremmiä piti vetää kymmenen senttiä isommalle kun ei meinannut mahan ympäri remeli yltää! Ai miten niin noita iloisia kiloja on kertynyt vähän liikaa...?? Nyt meni samantien ruokasäkin suu soukemmalle ja ohjelmistoon tuli hikijumppaa kummallekin, ohjaajalle ja koiralle!

Ai niin, meidän maalimies-kuvioista aioin kirjoitella viimeeksi. Jatkamme treenejä yhteistuumin Kakon Hessun ja Hakasen Akin kanssa ja toistaiseksi päävastuu treeneistä on Hessulla ainakin siihen saakka kunnes Aki toipuu tulevasta polvileikkauksesta. Hessu on jo meille molemmille tuttu melkeen kahdelta vuodelta, joten olen onnellinen tästä treenijärjestelystä. Koira saa laadukkaita treenejä kahdelta erilaiselta maalimieheltä. Hyvä homma! :)

t. Hanna

Semmoisia muutoksia on tullut, että uuden maalimiehen etsiminen on ajankohtaista ja yksi ehdokas onkin kiikarissa. Siitä myöhemmin lisää.

Hertta on nyt sitten tätä nykyä meidän. Jalosen Hanna tuli pitkän pohdinnan tuloksena siihen lopputulemaan että ei käytä Herttaa jalostukseen. Meillä on ajatuksissa jossain välissä käydä steriloimassa Britney tästä hyvästä.

Ei muuta kuin ihanaa kevättä kaikille! Olen aivan täpinöissäni tulevasta keväästä ja kesästä!

t. Hanna

Tänä viikonloppuna olen käynyt kasvattajan jatkokurssin. Vielä tosin lopputehtävä odottaa tekemistä, mutta aika pitkällehän tuo nykyinen kotisivuilla oleva esittely vastaa lopputehtävää. Täytyy tosin monin osin täydentää ja kunhan saan sen tehtyä, tuon sen myös kotisivuille käyttöön. Erittäin mielenkiintoinen viikonloppu takana, jälleen tuli todella paljon uusia asioita mietittäväksi. On aina avartavaa kuulla omien alojensa asiantuntijoita ja vaikka paikalla oli sata kuulijaa, oli ilmapiiri sen verran välitön että kaikki halukkaat kyllä uskalsivat kysyä, kyseenalaistaa ja kertoa mielipiteitään. Todella hyvä viikonloppu siis takana!

Treenien osalta Uljas on saanut relata koko viikon. Vedimme tuossa muutaman kuukauden niin tehokkaasti, että tämä viikko on tehnyt ihan hyvää kummallekin! Tiistaina sitten taas tottistellaan ja purraan, vielä kun pellot löytäisi tästä läheltä!

Ensteks B. Ollaan alettu treenaamaan noutoja. Uljas on nyt nähnyt kapulan kaiken kaikkiaan kolme kertaa ja se alkaa olemaan jyvällä asiasta. Ollaan treenattu liikettä takaperin, eli loppuasentoa ja luovutusta. Kokeeksi heitin kapulan ja käskin tuomaan, lopputulemana mulla oli kiltisti kapula suussa istuva rotopoika siinä edessä. On se mainio veikko! Ihan on toista maata opettaa tuommoista koiraa johon joku oppi tarttuu, kun taas esim. Ruu oli semmoinen halolla hakattava-malli. Se kun ei millään meinannut oppia mitään ennen kuin allekirjoittanut sai ihan infernaaliset raivarit ja fyysisesti suomensi mitä hänen korkeudelta tällä kertaa halutaan. Mutta tässä piilee samalla koiran kanssa harrastamisen hauskuus, kovin on joutunut mieltämään asioita uusiksi Uljaksen kohdalla verraten Ruuhun. Ruu tarvi huomattavasti enemmän pakkoa ja väliin fyysistä kuritustakin, Uljas ei sitä tarvitse mutta temperamenttinen ohjaaja meinaa välillä polttaa hihat jossain tilanteissa. Onneksi Uljas on kuitenkin sen verta kova, ettei mene rikki vaikka sitä välillä epäreilusti ohjataankin.

Sitten C. Uljas on alkanut viime aikoina kertomaan, että täällä aggressio-puolella muuten olisi tavaraa jos älyäisitte koittaa. Nyt sitten sitä on pikkuhiljaa alettu herättelemään sillä seurauksella että minulla on vajaa 50 kiloa ei-niin-hyvin-hallinnassa-olevaa rottweileriä, joka kyllä oikein mielellään soisi itselleen muutamat läskipurut. Minulla on vaikeuksia saada Uljas haukulta takaisin hallintaan, ja kun joudun tässä tilanteessa antamaan pakotetta koiralle, sehän vaan nostaa itseään kahta korkeammalle. Suhtaudun tosin positiivisesti ongelmaan, ainakin toistaiseksi. Pieni rönsyily tosin on ihan hyvästä muuten niin kuuliaiselle pojalle. Kuumuminen ja aggression nousu näkyy suoraan puruissa. Uljas haluaa purra koko suulla ja puru on todella kova ja rauhallinen, ei mitään elämisiä sen suhteen vaan poika purkaa kaiken kökön hihaan niin kuin pitääkin. Tänään vielä sattui Ojalan Jouni katsomaan treenien perään. Jounilta tuli erinomaisia vinkkejä niin Akille kuin minullekin ohjaukseen. Jouni myös näytti kädestä pitäen miten ohjaan Uljasta kahdella liinalla ja mitä niiden oikea aikainen käyttö tuottaa koiralle. Myös muutama uusi tapa opittiin tehdä vanhoja asioita. Eniten mieltä kuitenkin lämmitti Jounin kehut lahjakkaasta koirasta. Mamman makkara.

Nyt täytyy alkaa jollakin ilveellä lämmittelemään naapurin viljelijöitä jälkipeltojen toivossa. Syyhy päästä jäljestämään on kova! Voi kesä tule jo!

No mut bileet parani kun alettiin leikkiä hanskalla. Pian hanska vaihdettiin rättiin. Herttahan on ihan mielettömän saalisviettinen, mä en ole kuunaan nähnyt semmosta saalista koiralla! Jos voi sanoa, että koira saalistaa koko kropalla niin Hertta saalistaa. Sillä oli ihan mielettömän kivaa kun sai mennä rätin perässä. Saipa Mikke tehtyä Hertalle muutamat hypytkin ja yleisö nauro. Toinen oli niin tomerana! Oli muuten ainoa koira joka sai suoristuksestaan ablodit!

Ja sitten tuli tuomio... "Erittäin saalisviettinen koira, joka tuli nopeasti kiinni objektiin ja on todellakin halu purra koko suulla ja takahampailla. Ote on rauhallinen, se ei pumppaa eikä elä, mutta kun ei ole kuonoa eikä leuoissa sillä tavoin voimia niin alkaa valumaan rätistä. Toisen rotuisena koirasta olisi todellakin suojeluun!"

Viime  kirjoituksesta alkaa olla tovi aikaa, joten päivitellään  lyhyesti kuulumisia.

Kennelnimen Jonninjoutava sain tammikuussa 2012. Kasvattajan peruskurssinhan läpäisin huhtikuussa 2011, että aika pitkä aika meni ennen kuin Belgia nimen myönsi. Tosin ensimmäinen vaihtoehto oli nimi Joku, mutta se oli liian samankaltainen kuin joku ranskalainen kenneli. Noo, nyt mennään sitten Jonninjoutavalla, ei huono sekään. Ihan heti ei meille tosin pentuja ole tulossa. Minulle ei riitä se, että narttu on kaksi vuotta vanha, vaan pitäähän sillä jotain näyttöä luonteestaan olla. Hyvä narttupentu on hakusessa, kerrottakoon se!

Uljaksen kuulumisia sen verran että poikahan on nyt täyttänyt kaksi vuotta helmikuussa ja pieniä aikuistumisen merkkejä on alkanut näkymään treeneissä. Sieltä alkaa aggressio hieman nostamaan päätä. Kovin sievästihän Uljasta on treenattu, eikä sitä olla painettu missään välissä. Välillä on sievästi kysytty löytyykö sieltä puolelta vielä tavaraa ja nyt Uljas pystyy jo sieltäkin vastaamaan. Tällöin purut on ollut ihan helvetin hyviä. Ei mitään elämistä vaan todella kovasti kiinni ja siinä pysyy. Tuon pojan kanssa on kyllä niin nasta treenailla! Tänä vuonna on tähtäimessä BH ja jälki pitää nyt saada kuntoon. Jostakin täytyy löytää pelto.

Muita kuulumisia meidän perheeseen on uusi koti-projekti. Tarkoitus olisi tänä kesänä tehdä tämä koti loppuun ja laittaa myyntiin. Sen jälkeen joko rakentaa tai peruskorjata sopiva kohde lähempää Helsinkiä. Kolme ja puoli vuotta Ruoholahdessa töissä käyneenä voin kertoa että tämä työmatka alkaa jo käymään hermon päälle. Näkyvissä ei ainakaan toistaiseksi ole uutta työtä, joten mennään me lähemmäksi töitä!  Uusi koti on Helsinki-Espoo-Vantaa-akselilla, mieluiten Helsingissä.

Palataan taas!

Paljon on taas tapahtunut sitten viime päivitysten. Treeni-rintamalle kuuluu hyvää. Uljas on edennyt lyhyessä ajassa aimo harppauksen niin tottiksessa kuin puruissakin. Ja mikä on edistymisen syy... No pojalta on alettu vaatimaan vähän enemmän kun olen kokenut että perusteet on jotenkuten hanskassa! Tämä siis tottiksen osalta. Purujen osalta edistymistä on tapahtunut Hessun aloitteesta. Olemme käyneet Espoossa treeneissä ja tason tarkastuksilla ja kappas, osaahan se poitsu ku vaan vaatii!!

Tiivistetään hieman. Aloitetaan nyt vaikka noista puruista. Uljaksen treeneissä on nykyään enemmän hallintaa. Ensinnäkään minusta ei ole pitämään riekkuvaa Uljasta. En vaan saa pidettyä tennareita nurmella kun kaverilla on niin käsittämättömät voimat. Vastaus on siis sopiva combo tolppa-treenejä tai hallinnan kautta tehtävää treeniä. Uljaksen treenit on alkaneet piilotyöskentelyjen myötä jo vaikuttamaan enemmän ja enemmän ihan oikean suojelu-koiran treeneiltä! Minä saatan lähettää keskilinjalta seuruusta pojan kiertämään ja sinne se menee yksin haukkumaan piilolle vierasta miestä! Minun pieni. Vastahan se leikki rätillä... Ompa poitsu saanut pari takkipuruakin. Purut kohdistu niin oikeassa kuin vasemmassakin kädessä hauiksiin. Mistä lie tajunnut niihin kohtiin tarttua... Täytyy yrittää muistaa ottaa videoo treeneistä niin näette missä mennään.

Tottikseen olen tyytyväinen. Ismon vinkkien siivittämänä musta tuntuu että ollaan edetty hurjasti eteenpäin nyt omalla ajalla treenatessa. Poika alkaa pikkuhiljaa olemaan BH-kunnossa. Kestävyyttä täytyy vielä saada. Menishän se jo kokeen läpi mutta en halua vielä mennä kun odotettavissa olisi loppukokeessa matkalaukkuna seuraava pikku-koira. Aletaan tekemään pikkuhiljaa pidempää ja pidempää treeniä, josko sitten keväällä oltais tikissä BH:ta silmällä pitäen.

Sitten otsikon viittaukseen. Me olemme jättäneet haku-hommat nyt sikseen ja keskitymme täysi valtaisesti suojeluun. Minulla ei riitä aika jokapaikkaan enään, vaikka haluaisinkin, joten päätin valita kahden mieluisan lajin väliltä sen hieman mieluisamman. Ehkä haun pariin palataan joskus kun aikaa on enemmän mutta nyt keskitymme rakentamaan Uljaksesta minulle kisakoiraa suojelukokeisiin.